Valoa tunnelin päässä.. Not

Eilen vein Ricon kolmatta kertaa Tampereelle neuloteltavaksi. R oli jo odotushuoneessa vähän väsähtäneen oloinen ja makoili vaan rauhassa. Ell sanoi että jotkut akupunktiossa käyvät oikeesti torkkuvat jo ennen hoitoa eli ihan normaalia on. :D Hassua. Tällä kertaa Ricon selkä reagoi, mutta polvet ei niinkään. Ell kertoi hoitavansa edelleen maksa- ja munuaisalueita sekä inkontinenssia. Myös keuhkopisteisiin laitettiin rintakehälle parit piikit ja selkään vielä laseria. Kun neulat oli paikoillaan ja laser annettu, mentiin Ricon kanssa vielä rauhalliseen sivuhuoneeseen istuskelemaan. Tai siis mä siellä istuin sohvalla, Ripa veti hirsiä..

Kyllä tässä oikeesti on huomannut, että joku endorfiinipläjäyksen kaltainen vaikutus akupunktiolla on koiraan. Harmi vaan, ettei tuloksia ainakaan vielä ole näkynyt arkielämässä sen yhden pissattoman aamun lisäksi.. Esim. tänä aamuna pisua oli Ricon nukkumapaikalla oikein ennätysmäärä. :/ Eipä siinä muuta ku pesukone hurskuttamaan. Kyökkiminenkin on taas lisääntynyt huomattavasti. Aamu on pahin, mutta tällä viikolla R on yökkäillyt satunnaisesti myös muulloin. Tiistaina bongasinkin sitten kurkusta tuoreen rakkulan. Hiphei ja hurraa. :( Pohdittiin Kekin kanssa mitä olisi järkevintä tehdä ja kyllä hänkin oli sitä mieltä, että Atopica kannattaa kokeilla. Tänään sitten kipaisin hakemaan lääkettä. Yks onnettoman kokonen puteli maksaa 80 € ja rapiat ja riittää - tatatataaa - noin 20 päiväksi! Eka kuukausi tosiaan olis tarkoitus antaa lääkettä kerran päivässä, minkä jälkeen annosta lasketaan hiljalleen. Tavoitteena on pienin annos, jolla oireet pysyy poissa. Ei voi muuta tehdä ku kiittää onneaan että meillä on vakuutus.. Nyt sitte toivotaan että tää lääke auttaa, koska valehtelematta muuten on hoitokeinot aika vähissä. Onneks R jaksaa kuitenki juosta ja touhuta arjessa ihan normaalisti!

Akupunktio vol 2 ja harrasteita

Eilen oltiin toista kertaa Tampereella akupunktiossa. Selkä oli parempi ku viimeks, mutta polvista löytyi edelleen tiukan tuntuiset pisteet. Niitä Rico onkin kirputellut viikonloppuna muutamaan otteeseen. R oli Treella jo autosta ulos tullessaan jotenkin kummallisen näköinen ja reagoi ohikulkijoihin oudosti. Ell ehdotti, että jos viime kerrasta jäi neuloista johtuva kipu mieleen, niin laitettais pelkkää laseria. Mietin hetken, mutta päätin että kun tuonne asti ajellaan niin kyllä hoito sitten tehdään kuten on suunniteltu. Kannatti pitää päänsä! R seisoi rennosti kun neulat pisteltiin ja kun oli valmista, se kävi istumaan. Muutaman minuutin päästä se makas kyljellään silmät puolitangossa.. Vielä parempi vaste siis ku eka kerralla. :) Puhuttiin myös mahdollisen lääkekuurin aloittamisesta, koska R kyökkii edelleen. Ens viikolla saan mukaani jotain hyvää antibioottia, jonka aloitan tarvittaessa. Pitääpä nyt miettiä.  Ens ke mennään tosiaan vielä käymään ja sitten alkaa se ellin kesäloma, joka kestääkin elokuun alkuun asti! Optimaalisestihan seuraavan kerran jälkeen ois kahden viikon tauko, sitten neljän jne. Kekki suositteli meille jotain Orivedellä asuvaa akupunktioelliä, vitsit että on kaukana.. Sinne en oo enää menossa missä ihan ekana käytiin, vaikka lähempänä olisikin. Tarvii huomenna koittaa soitella Kankaanpäähän ku kuulin juttua, että siellä neulottelis joku ell koiria. Plääh ku tuli huonoon saumaan toi loma, mutta minkäs teet. :(

Ricon kanssa käytiin muuten tässä kuussa kahden kerran lyhytkurssi pk-haun tiimoilta. Ollaan myös käyty jäljillä ja tottisteltu koiraa kuunnellen. Että ei tää elo pelkkää kyökkimisen kyttäämistä onneks ole. :D Haku tuntuu hauskalta, mutta Ricoa vähän mörötti vieraat ihmiset, uus paikka ja pressut, vaikkei kukaan täysin peitettynä ollutkaan. Sitten mä tietty mietin, olisiko se tollanen jos se olis täysin terve, vai miten kipeä se nyt ylipäänsä on.. Argh. Suurin osa maalimiehistä oli kokemattomia eikä käyttäytyneet kuten olisin halunnut, mikä  toki harmitti. Kova pala tämmöselle joka haluais aina tehdä kaiken iha ite.. Kurssilla tuli uusia havaintoja omasta koirasta, ilmaisusta ja palkkauksesta, että kokonaisuudessaan oli kyllä ihan antoisat kaks kertaa. :)

Uusi eläinlääkäri

Antepsinia on mennyt kaks pussia päivässä nyt kolmisen viikkoa ja jatketaan ainakin vielä toiset kolme. Näen itse taskulampun kanssa Ricon henkitorven päähän saakka, eikä siellä ole edelleenkään mitään ylimääräistä, ei edes punoitusta. Harva koira varmaan antaa katsoa noin hienosti kurkkunsa, mutta Ricolla on vähän liikaakin kokemusta tästä.. Ikenet on saman näköiset ku ennen. Pään kääntelyä, röyhimistä ja nieleskelyä on edelleen joskus ruuan jälkeen sekä harvemmin jos R innostuu kovasti. Kyökkimistä oon kuullut muutaman kerran lähinnä yöllä. Koko yötä en tietenkään oo hereillä enkä varmaan joka kökäykseen herää, joten enpä sitten tiedä miten paljon mahtaa koira öisin kurkkuaan selvitellä. Närästyksestä kärsivillä ihmisilläkin taitaa yöaika olla pahin happojen nousun kannalta, ku ollaan pitkään vaakatasossa.

Atopicaa ei nyt ainakaan toistaiseksi aloitettu eikä tähystykseen mennä, koska nielussa ei näy mitään muutoksia. Ei huvittais matkustaa ja maksaa itseään kipeäksi vain todetakseen, että koko homma on myöhemmin tilanteen mahdollisesti pahentuessa tehtävä uudelleen. Kohonneet monosyyttiarvot viittaavat krooniseen tulehdustilaan, mikä hyvin suurella todennäköisyydellä sijaitsee ruokatorvessa ja/tai mahalaukussa. Sama tieto tähystyksestä saatuna ei auta meitä mitenkään.. Omepratsol kokeiltiin ja laatta lensi, joten nyt on keksittävä jotain muuta.

Eilen ajeltiin Tampereelle ell ja elfys Jaana Kekin vastaanotolle. Suoraan sanottuna olin valmis pettymään kuten tähän mennessä lähestulkoon kaikkiin meitä hoitaneisiin erinäisiin tahoihin (joskus tuntuu että oon ite tilanteessa se lääkäri..), mutta yllätys olikin varsin positiivinen! Kuvailin hänelle Ricon oireet ja luonteenpiirteet sekä mitä itse olen löytänyt koiraa käsittelemällä samalla kun ell tutki koiraa. Munuaisten alue oli jumissa keskiselästä ja kylkivälien maksapisteistä löytyi kovat pallukat, joiden pientäkin hipaisua R selvästi kavahti. Säteilyalueet raajoissa olivat myös kipeät. Ihan samat alueet mihin oon itse kiinnittänyt huomiota ja mitä R kirputtelee. Myös niska oli kipeä, mutta siihen keskitytään ensi kerralla. Selkään, rintakehään ja raajoihin pistettiin akuneuloja, mikä onkin helpommin sanottu kuin tehty venkoilevan kelpien kanssa. Ei se malttanut millään keskittyä mun syöttämiin herkkupaloihin, kun outo täti tökkii kipeästi toisella puolella. :D Mutta jestas kun kaikki neulat oli saatu paikoilleen, R kävi istumaan, laittoi silmät kiinni ja alkoi läähättää hiljaa - se näytti ihan samalta ku saunassa ollessaan. Selässä oli ihan hurjan pitkät neulat, mutta pikkuhiljaa ne putoili irti. Kypsyivät kuulemma. Huisia! Neulat vaikutti aika kauan ja lisäks laitettiin vielä laseria. Laite oli ihan uusi ja tosi hyvän näköinen, vaikka enhän mä niistä mitään ymmärrä..

Kekki kuvaili Ricoa vyöhyketerapian tms. termillä ns. maksatyypiksi. Herkästi hermostuva ja reagoiva, töissä uuttera ja vakavamielinen, helposti loukkaantuva tulisielu. Tällainen koira on taipuvainen juurikin ylemmän ruuansulatuselimistön happovaivoihin ja ruuan ylöstuloon. Ricollahan ei koskaan oo kakan kanssa ollut ongelmia, vaan juurikin ruoka tavallaan on aina pyrkimässä takaisin samaa reittiä ku mitä on tullutkin. Sitten on vielä se pissan tiputtelu (munuaisten alue). Akupunktiota antaessaan ell oikein päivitteli miten jumissa pisteet olivat, jotkin neulat ei millään meinanneet mennä sisään. :O

Rico pääsee nyt vielä kaksi kertaa neulatyynyksi viikon välein. Sitten ell alkaa valitettavasti kesäloma, hittolainen ku olis aikasemmin tajunnut mennä! No mutta hoito jatkuu sitten sen jälkeen. Lisäks pyritään hiljalleen eroon nappularuuasta, koska kuiva ruoka lisää happamuutta. Nappula on lisäks tosi hankalasti sulavaa ja viipyy mahassa pitkään. Alan lisäämään Ricon ruokaan löysää kaurapuuroa, jonka tarkoitus on hoitaa tulehdusta ja lisätä ruuan nestemäärää. Nappulan osuutta pienennetään pikkuhiljaa ja puuroon aletaan lisäämään yhtä lihaa. Ajattelin alkuun broiskua. Lisänä menee öljy, rauta ja vitamiinit. Ens kerralla mietitään, vaatisiko tulehduksen hoito vielä jonkin lääkekuurin. Monosyyttiarvot koholla = krooninen tulehdus -> Atopica -> laskee valkosoluarvoja -> tulehdus leviää. Eli ei aleta lääkitsemään Atopicalla. Mahdollisesti joku antibiootti?

Rico valuttaa pissaa enemmän tai vähemmän _joka_ aamu ihan poikkeuksetta. Tänäänkin pomppasin totuttuun tapaan ylös ja puolijuoksua takaovelle päästämään koiraa pihalle. Sitten vasta katsoin Ricon nukkumapaikkaa. Se oli kuiva. Eikä tuttua vanaa olohuoneen lattialla. Me ollaan löydetty meidän lääkäri. :)

Tuli niin hyvä mieli, että tuunasin Ricon kaapin pohjalla lojuneen kisakansion valmiiks!

Nielu paremmassa kunnossa

Kurkkupäivitystä jälleen.. Eilen kiikaroin kelpien nieluun valmiina järkyttymään taas perinpohjaisesti, mutta kas kummaa ei siellä ollut rakon rakkoa. Ikenet on kyllä edelleen ylhäältä edestä punaiset ja aavistuksen turvonneet, mutta that's it. Siis mitä ihmettä? Jos viime vuonna ei oltais kurkusta nipsaistu koepalaa, alkaisin epäillä ettei toi koira mitään EOG:ta sairasta. Eosinofiiliarvotkaan ei kerta nyt olleet koholla (jos niihin on ylipäänsä luottaminen..). Toisaalta voihan ilmassa olevat allergeenit vaihdella esim. sateen vuoks.

R on saanut nyt Antepsinia kaks pussia päivässä vajaan viikon, enkä oo kuullut sen yökkäävän ku kerran. Ennenhän heräsin yöllä ja kuulin kökimistä usein päivisinkin. Koepalan lisäks Ricolla on kyllä todettu ne siitepölyallergiat ja edelleen silmistä tulee rähmää. Tässä taas tutkiessani törmäsin ihan uuteen vaivaan nimeltään eosinofiilinen esofagiitti eli ruokatorven tulehdus, johon liittyy eosinofiliaa. On usein yhteydessä allergioihin. Tää selittäis sen, miks Ricoa närästää. Omepratsoliahan sille kokeiltiin jo närästykseen, mutta se sai aikaan voimakkaan pahoinvoinnin. Antepsin näyttäis nyt sopivan, mutta ruuan jälkeen R on kyllä edelleen tuskainen jos napuja ei turvota. Normaalisti mä turvotan ruuan AINA ihan löllöks, mutta pakko oli koittaa toimiiko Antepsin niin hyvin että estäis närästyksen kokonaan. Ei toimi, ei. Mutta väliaikoina näyttäis estävän happojen nousun kurkkuun aika kivasti. Mä tässä arvon vieläkin sen tähystyksen kanssa.. Pitäiskö, eikö pitäis. Ehkä nyt koitetaan se Atopica ensin. Mutta miten mä seuraan toimiiko se, jos R ei edes yöki enää?

Koitan saada Tampereelle nyt sitä akupunktioaikaa. Vai pitäiskö sekin raha laittaa ennemmin tähystykseen? Mitä mä teen sillä tiedolla, että EOG-plakkeja on syvemmälläkin nielussa, kerta hoito on sama? Vai voisko sieltä tulla jotain uutta ihmeellistä tietoa? Öargh.

Pienenä sivuhuomiona: mulla on niin hirviä PENTUKUUME! En kestä. Kauheet vieroitusoireet ku ei pysty treenaamaan kunnolla ja koiraelämä on vaan yhtä sairaskertomusta. Nyyh.

Valkosoluarvot pilvissä

Juups, eipä oo oikein innostusta keksiä tuon fiinimpiä otsikoita.. Eilen oltiin Ricon kaa eläinlääkärissä. Kartoitettiin tän hetken tilanne, mietittiin vaihtoehtoja ja tehtiin perustutkimukset. Nielussa näkyi EOG-plakkeja ja etuyläikenet on tulehtuneet. Varmaksi ei voi kuitenkaan sanoa onko nuo ienmuutokset tautiin liittyviä vai ei, mutta eipä Ripalla ainakaan hammaskiveä oo, joten.. Ell otti pienen verenkuvan, jossa kaikki ok tai ainakin normaalin alarajalla. Tänään soittelin vielä manuaalisen diffin tulokset. Eosinofiilien määrä oli vaan 6 %, olin vähän kyllä huuli pyöreenä koska odotin paljon suurempaa lukua. Monosyyttejä olikin sitten ihan reippaasti yli viitearvon. Ell pohti tämän johtuvan pidempään kestäneestä immuunisysteemin häiriöstä. Loogista.

Päätettiin aloittaa Atopica-lääkitys, mutta koska sen aikana ei voi rokottaa, niin Rico sai eilen nelosrokotteen ja lääkitys aloitetaan kahden viikon päästä. Heinäkuussa vasta ois rokotukset menneet umpeen, mutta silloin pitäis Atopicasta pitää kuukauden tauko. Ajattelin, että ehkä tää vaihtoehto on fiksumpi.. Ehdin just sopivasti madottaakin koirat reilu viikko sitten. Toivon mukaan R kestää kurkkunsa kanssa vielä pari vko, ei se ainakaan päivisin vaikuta yhtään kipeältä. Viime yönä kyllä taas heräsin ku kuulin sen yökkäävän ja aamulenkillä yökkäs myös. Aamuisin silmät on alkaneet myös rähmimään, samalla kaavalla mennään siis ku viime vuonna. :( Pientä kortisoniannosta mietittiin tähän väliin, mutta voi jestas mä en haluais tolle koiralle taas niitä sivuoireita.. Päivä kerrallaan.

Atopicaa annetaan ensimmäinen kuukausi päivittäin, minkä jälkeen annosta lähdetään asteittain pienentämään. Tätä ennen käydään kontrollissa. Pyritään pääsemään mahdollisimman pieneen annokseen, jolla oireet pysyy poissa. Lääke on immunosupressiivinen. Siedätyshoidosta puhuttiin, mutta ell ei vaikuttanut siitä kovin innostuneelta.. Tiedä sitten. Joka tapauksessa ensin Rico pitää saada oireettomaksi, eikä siedätystä voi siitepölyaikaan aloittaa.

Ruuan jälkeen on edelleen enemmän tai vähemmän närästyksen kaltaisia oireita. Pään kääntelyä ja teputtamista. Liittyykö toi kurkkukipuun vai onko ihan erillinen oire? Pitäiskö syöttää Antepsin-kuuri kokeeksi? Tää salapoliisin työ käy kyllä raskaaksi, puuh.

Eosinofilia puhkesi

Aamulla ku Rico taas yökkäs, ajattelin että saakeli se ei voi olla terve. Harvoin se kyökkii, ehkä 3-4 kertaa viikossa, mutta ei normaalin koiran kuulu tehdä semmosta ollenkaan. Varsinkaan levossa.. Tänään sitte katsastin vaihteeks nielun tilanteen ja kas, siellä pari pientä EOG-rakkulaa vastas iloisesti taskulampun valoon. Piruuttani koitin etupihalla ottaa pätkän seuruuta, juu ei pysty. Ahdistui heti ku pyysin sivulle ja väisti noin 5 metrin päässä ollutta postilaatikkotelinettä. Ja ei ollu koetilanne se. Seuruussa mun polvi osuu just nohevasti kurkkuun, mikä tuntuu varmasti tosi mukavalle.

Mun ei tarvi todistella kenellekään, että mä en koetilanteessa paineista koiraa tai että olisin kouluttanut sen jotenkin ihan päin helvattua. Se on kipeä. Piste. Niin surullista ja vittumaista ku se onkin, Rico ei tuu pärjäämään siitepölykausia ilman lääkitystä. Soitin ell asap ja hän suositteli kokeilemaan Atopicaa, kun kerta kortisoni ei oikein tahtonut sopia. Antihistamiini tehoaa koiriin jostain syystä tosi huonosti, tai sitten annosten pitäis olla ihan järkyttävät. Jos Atopica ei auta, on jäljellä enää siedätyshoito. Ricohan on syönyt allergiaruokaa jo kohta vuoden. Maanantaina otetaan eosinofiililaskenta ja katsotaan millä annostuksella lääkitys aloitetaan.

Tuntuu hassulta, kun arjessa toi koira on ku mikäkin virtakinnas. Mutta niinhän se oli silloinkin, ku nielu oli ihan umpihomeessa. Tuntuu että se on vielä entistä häslempi, koittaako peittää kipua? Seuraamaan se ei kyllä homekurkkuaikaankaan pystynyt.. Tänään käytiin vuoden ekoissa hakutreeneissä pitkän pähkäilyn jälkeen. Onneks mentiin, voi jummi tosta koirasta sais kyllä vaikka mitä. Vaan ku ei oo terveyttä meille suotu. Voi huokaus. Raportoin sitte taas joskus miten R vastaa lääkitykseen. :/

Ois kai siistii antaa periksi nyt

toteais vaan kylmästi ei tästä mitään tuu
lähtis kävelemään
painais oven kiinni perässään.

Blogin päivitysinto ei ainakaan oo kasvanut viimeaikaisten tapahtumien myötä. Ajattelin että vihdoinki tänään mulla saattais vaihteeks olla jotain positiivista asiaa, mutta ei muuta ku pashaa niskaan. Käytiin siis TVA:n tokokokeessa Ricon kanssa. Ruutu saatiin fiksattua hyvälle mallille ja muutkin liikkeet on paketissa. Seuraamisessa sillä on edelleen jotain mistä en ole täysin selvillä, mutta kyllä tällä esityksellä ykkönen pitäis tulla.

Rico tuli halliin innosta haukkuen, pomppi reenikamut melkein kumoon, leikki ja teki temppuja. Ajattelin, että hitsi vie tästä tulee hyvä! Otin vielä oikein mynthoninki suuhun ettei koira haistais orastavaa jännitystä. :D Joo. Paikkamakuuseen kävellessä oikein tunsin, miten Ricon kaikki energia valui hiljalleen pois. Se laahusti häntä alhaalla mun takana, piti oikein taputella reittä että tuus ny sieltä. En edes jännittänyt ja olin tosi hyvällä mielellä! Perusasennossa R ei tainnut kertaakaan edes vilkaista mua. Maa-käskyn kajautin niin kovaa, että silmät puolitangossa yleisöön tuijottava kelpiekin sen kuuli. 4 min makuun se oli silti kuulemma tehnyt oikein skarpin näköisenä korvat pystyssä. Mitä ihmettä?

Tässä kohtaa tuli tunne, että ok ehkä tää ei menekään niin hyvin. Onnistuin kuitenki mielestäni hyvin nollaamaan omat aivot ja ajattelin, että ihan sama mitä kehässä sattuu mä en hermostu. Menen sinne rennosti hymyillen. Halliin mennessä tapahtui taas sama homma ku eka kerralla. Energisenä sisälle, hakattuna kehään. Koitin virittää, nostattaa, innostaa. Ei irtoo mitään. Seuruu oli aivan kamalaa, en yhtään tuntenut missä se koira oikein laahustaa. Näin ollen en pystynyt yhtään keskittymään omaan kävelyyn ja kädet huiskuu ihan ihmeellisesti.. Voi huoh. Liikkeestä istumisessa R seisoi(!!!) eikä mennyt lisäkäskyllä istumaan, niin paineessa se oli. Just ulkona oltiin sama liike tehty hienosti. Vauhtiliikkeissä se vähä skarppas, joskin ruutuun meno oli viime aikaisiin treeneihin nähden tosi ruma. Metalli.. :((((((((((( R ei KOSKAAN ikinä tee tota muualla ku kisoissa. Myönnän että tossa kohtaa olis tehny mieli vähän antaa palautetta koiralle.. Hengitin syvään ja ajattelin, tässä se ny sitte taas oli. Tunnarissa ihme empimistä. Kakeja ollaan hinkattu ja vielä kerran hinkattu, mutta paineistunut pieni kelpie ei saa itseään eka vaihdolla ylös. Tulos VOI3 ja lämmintä kättä.

Tää ei todellakaan oo millään tasolla imartelevaa,

mut ei sitä paineistumisen määrää ymmärrä ilman että näkee.

Jälkeen päin ajateltuna Rico vaikutti siltä, että sitä ois hirveesti ällöttänyt hallin pohja. Se käyttäytyy samalla tavalla jos maassa on kakkaa tms. sen mielestä oksettavaa. Toisaalta ihan sama pohja siinä lämppäalueella on, missä fiilis oli kohdillaan. Seuruussa se väistää seiniä ja kaikenlaisia esteitä, luuleeko se että mä seuruutan sen päin seinää?! Käytös alkoi pahimman kurkkukivun aikoihin joskus kaaaauan sitten. Aamulla se kyllä yökkäs taas. Pitäisköhän se kuitenki tähystää? Mä oon niin väsynyt tähän paskaan. :( Miks kaikki muut saa nauttia koiristaan ja niiden kanssa tekemisestä? Miks tää on näin vaikeeta aina vaan? Itsesääliinhän tässä vaipuu ihminen.. Oisko Ricolla granuloomia syvemmällä kurkussa? Miten sitte eosinofiiliarvot on ollu koko vuoden ok?

Mulla on niin ikävä sitä innostaa puhkuvaa koiraa, joka kehässä paikkaa mun jännityksen ja yrittää koko ajan enemmän ja enemmän hurmaten tuomarinki tarmollaan. Sitä koiraa mä en oo nähnyt enää yli vuoteen, en sen jälkeen ku eosinofilia todettiin ensimmäistä kertaa. Kisaaminen jää nyt tähän.

<3 Meistä piti tulla jotain suurta.